Farkut. Ei vaan rahapussi

On Pajatsotaiteilijan farkut päässeet vähän huonoon kuntoon. Lahkeen suut repsottaa ja revenneetkin ne on pahasti, kriittisimmästä kohdasta. Kangas kuitenkin on ihanan pehmeä, monessa menossa myllytetty ja väri kiva sininen. Kierrätykseen, sanon  minä :)



Tällainen siitä sitten tuli: rahapussi kaikilla niillä ominaisuuksilla, joita tarvitsen. Ulkoapäin se on juuri sellainen, kun halusinkin eli rento ja mukava, sellainen hyvän energian kapistus. On lokerot tärkeille korteille, vetoketjullinen tasku kolikoille ja tilaa rahoille. Pussiin mahtuu tarvittaessa vaikka puhelinkin. Helppo avata ja sulkea eikä välistä pääse mitään tippumaan. Lisäksi löytyy mahdollisuus ripustaa rahapussin kaulaan, ompelin lahkeista nauhan sitä varten.

Koska toisesta puolesta tuli aika maskuliininen, halusin toisen puolen olevan tyttömäisempi. Tässä taas tuli todistettua se, etten vain osaa päättää! Mutta koska mahdollisuus on saada molemmat, miksipä ei?

Idea rahapussin malliin tuli kaupan hyllyltä, kun kävin etsimässä sitä täydellistä rahapussia, turhaan. Summasin suunnitelmassani valmiin mallin ja omat vaatimukset, jotta pääsin edes lähelle haluttua. (Vaativa mukamas, pah!) Kaksiosaisen ja kolmilokeroisen pussin rakenne yhdistettynä vetoketjukiinnitykseen oli aika veikeä rakennella, pakko myöntää, että jonkin aikaa tuli sitä pyöriteltyä käsissä...

Todettakoon vielä, että tämän rahakukkaron valmistamiseen en ostanut mitään uutta. Materiaaleina käytin Pajatsotaiteilijan farkkuja, mummon vanhaa nyplättyä pitsiä ja yöpukukangasta vuorikankaana, soljet otin vanhasta laukusta ja muut metalliosat koruista. Ainoa uusi osa on vetoketju, mutta sekin on pyörinyt laatikon pohjalla jo vuosia.
 

Pieniä lahjoja, pieniä iloja

Jouluna on kiva rakennella paketteja, joissa on täytteenä kaikkea pientä ja kivaa. Tänä jouluna tein muutaman jutun, joiden kokoaminen itseasiassa alkoi jo kesällä, vihreimpään aikaan.

Koivuinen löylytuoksu
Kävin kesällä puuhastelemassa puskassa koivunoksien kanssa ja saaliiksi sain ison pussillisen koivunlehtiä. (Huomio! tämä ei siis ole sallittua ilman metsänomistajan lupaa ellei kyseessä ole juuri kaadetut puut!) Kuivatin lehdet ja ompelin niille pienet pussukat. Yritin etsiä netistä sopivia saunaloruja pussien kääreisiin, mutta mieleistä ei löytynyt. Tämä versio on sekoitus useammasta värssystä: "On tulinen ja kuuma sun luonteesi, löylyssäs saan mieleni kirkkaaksi. Oi saunani rakkaimpani mun, tänä iltana olen vain sun."

Tämä pieni, vaatimaton mutta viehättävä pikkuasia tuo hyvän tuoksun joulusaunaan ja lennättää ajatuksia menneestä kesästä.

Virkattu matto
Taannoin innostuin virkkaamaan matonkuteista. No, innostus on toki jäljellä, mutta tuotteiden monimutkaisuus ja usko omaan osaamiseen on hieman loiventunut ja nyt tuntuu, että virkkaaminen on hyvä pitää "aivottomana" ajanvietteenä. Silmukka silmukan perään ja pää saa huilata.
Tein mammalle syntymäpäivämuistamiseksi pienen maton. Sille oli sopiva paikka mökillä, jossa harmonista ja kaunista värimaailmaa sekoitti ikivanha ja kulunut matto paikassa, jossa kuljetaan usein. Nyt saa niin esteettinen silmä rauhan siinäkin osoitteessa :)

Matto on kooltaan noin 50 x 90 cm. Se on virkattu kiinteillä silmukoilla ja päät viimeistelty virkkaamalla pylväät joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan. Lopuksi vielä tiivis pylväskerros (päissä pylväitä sen verran, että istui hyvin työhön ja tuli tasapainoisen näköinen). Ohjettahan näihin ei ole, päässä epävarmassa tallessa :)

Virkattu kori ja paketoinnin ihanuus
Virkatut korit toimivat oikein mainiosti pienten lahjojen pakkaamisessa. Tämä kori on saanut täytteeksi löylytuoksut sekä omenahilloa ja vaniljaista raparperihilloa. Ne ovat oman maan antimia alkusyksyltä ja rakkaudella keitetty kasaan.

Paketoiminen on lahjojen teossa minulle yksi tärkeimmistä vaiheista. Sellofaanin selkäpiitä karmiva kahina unohtuu kun pääsee rusettien kimppuun. Tähän laitoin lisäksi tähden, joka on tehty lapsen foam clay- askartelumassasta. (Se on muuten mitä mainioin materiaali aikuisenkin käyttöön, suosittelen!)

Ohjeet virkattuun koriin löytyy valitettavasti vain omasta päästä, mutta jos haluaa tehdä oikein ohjeen kanssa, sellainen löytyy mm. Miia Seppälän kirjasta Kaarnasydän ja sammalkranssi. (Sitäkin suosittelen. Ihana kirja katsella vaikka mitään ei olisi aikomus toteuttaakaan, mutta yritäpä olla tekemättä. Tuskin onnistuu!)

Supersankarikassi

Elämäni valo ja ilo, poikani Niilo, piirsi paperin kulmaan robotin. Tai saattaa se hyvinkin olla joku StarWarsin hahmojen ja Transformersin sekoitus , jolla on mitä ihmeellisimpiä voimia ja laseraseita, joilla maailma pelastetaan. Tämä ihmeolento oli mielestäni kerta kaikkiaan viehättävä ja oikeutettu ikuistettavaksi. Pojan kanssa päätimme tehdä isovanhemmille ja muutamalle kaverille joululahjaksi kauppakassit, joissa supersankari kulkee mukana turvaamassa selustaa.

Tyyppi on kopioitu alkuperäisestä kuvasta kankaalle ohuella kangastussilla. Silitys takaa sen, että supersankarin voimat pitäisi kestää myös konepesun. Kohti seikkailuja siis!

Avainkaapin uusi look!

 

Löysin kirpparilta avainkaapin, tarkemmin ämpäriruman avainkaapin, jonka koukkujen kiinnitys oli korjattu tee-se-itse -Reiskan tyyliin uretaanilla. Ilman kuvaakin se on helppo kuvitella, kuinka törkyistä jälkeä se oli! Kaapin kunto kuitenkin oli muita osin hyvä ja ostopäätöstä helpotti edullinen yhden euron hinta. Tästä taitaa tulla joululahja äidille ja isälle, mökillä ei tahdo avaimet oikein pysyä sovituilla paikoilla :) Äkkiä kotiin tuunaushommiin.

Kaappi sai pintaansa hohtavan valkoisen mattavärin paukkupullosta. Kukkasten kohdalta piti hieman hioa, ettei kuvio jää koholle (ja pilaa tunnelmaa). Takakansi otettiin irti, poistettiin "Reiskan" uretaaniroiskeet ja päällystettiin tapetilla, joka sopii avainkaapin tulevaan sijoituspaikkaan. Ovessa olevat avaimet ovat isän sukulaismiehen maatilalta löytyneitä vanhoja avaimia, nyt niillekin löytyi sopiva käyttötarkoitus. Paukkumaalilla avaimet mattamustaksi ja liimalla kiinni.
Viimeinen ja se mukavin vaihe: kiva joulukääre pintaan ja pakkaus pukinkonttiin!

Lopuksi todettakoon, että kaapin valmistumisesta en saa kunniaa kokonaan. Armas apupokani, Pajatsotaiteilija itse, toimi toteuttajana ankaran ja valvovan silmäni alla ja suoriutui tehtävästään loistavasti, kuten aina.

Pikkulaukkuja pikku-naisille

 

Joskus taannoin tein tällaisen pienen tytön laukun ja samalla kertaa aloitin muutamaa muutakin. Yllätys, yllätys: ne jäivät silloin kesken! Nyt pieniä tyttösiä on siunaantunut lähipiiriin semmoisella sarjatulella, että oli aihetta saattaa kassit valmiiksi. Vanhasta uutta -teema jatkuu näissäkin: materiaalit ovat tilkkulaatikon aarteita ja pitsit vanhasta pöytäliinasta. Niin sai taas mummon vanha nappipurkki vierailijoita ja napit löysivät uuden kodin. Jos seuraavaksi tehtailisi kasseihin tyttöjen juttuja täytteeksi...

Joulu on tekemisen aikaa

"Jouluyö, juhlayö..."

On se vaan jännä, miten aina joulun lähestyesä alkaa tekemisen vimma viemään. Aikaisin syksyllä se alkaa joulukorttien suunnittelulla ja pitäähän ne heti alkuun saada, se on selvä! Ja joka vuosi niiden valmistuminen jää vasta viimetippaan, perinteet kunniaan :)

Entten tentten.. ei vaan pysty päättämään! Tehdään siis kaksi erilaista korttia. Tämän joulun teema on selkeästi kierrätys ja massiivisten askartelutarvikevarastojen hyödyntäminen.

Näiden korttien sydämet on muotoiltu paperimassasta, johon on käytetty mm. munakennoja ja erilaisia pahvisia pakkausmateriaaleja. Vettä, liisteriä ja paperisilppua sankoon ja odotellaan paperin"vetelöitymistä" ja veden imeytymistä ainakin vuorokausi. Massa on hyvä sileyttää tehosekoittimella, jotta sitä on helpompi työstää ja lopputulos on siistimpi. Muotoiluvaiheessa otin massaa harsokankaaseen ja puristin ylimääräisen veden pois. Sydämet muotoilin piparkakkumuotilla ritilälevyn päälle ja laitoin kuivamaan pariksi päiväksi kylppärin lämpimälle lattialle. Sydämiä on hyvä käännellä välillä, etteivät käpristy kuivatessaan.

Paperimassa on valtavan ihana materiaali. Sen pinta on luonnollinen ja elävä ja siitä pystyy tekemään vaikka mitä ihanaa. Osaan sydämistä tein pienen reiän josta ne voi ripustaa vaikka kuusen koristeeksi. No, se jäi kesken. Ehkä ensijouluna sitten..

Ja tässä toinen joulukortti, joka oikeastaan näyttelee enemmänkin joulukoristetta. Myös tämän osalta sanottakoon, että varastot tulivat hyvin käyttöön. Sydämien kankaana käytin verhojen lyhentämisestä yli jääneitä paloja, joihin ohuella kangastussilla kirjoitin erilaisia tekstejä. Napit ovat mummolta peritystä nappilaatikosta ja niitä on korostettu pellavaisilla nypläyslankavyyhdeillä, jotka ovat isotädin peruja. Perinteitä ja muistoja kunnioittaen.

Lisää täytettä lahjapussiin
Matonkuteesta virkkaamisen vimma on tavoittanut vihdoin minutkin. Nyt sitten ollaan aivan "koukussa". Minulla oli vaaleanpunaista matonkudetta reilu 2 kg, jonka arvelin riittävän juhannusruusumaattoon. Jo puolessa välissä huomasin, että kude ei tule riittämään, eikä sitä saanut enää ostettua lisääkään. Niinpä sovelsin ohjetta ja tein siitä pienemmän.
Maton alkuperäiset ohjeet (ja paljon muutakin koukuttavaa) löytyy osoitteesta :  http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/mallit_l?openview&restricttocategory=Matonkude%20ja%20ontelokuteet

Tämän maton saa ihana pikkuinen kummityttöni. Koska prisessan huoneessa täytyy olla prinsessamainen matto :)